#27 "The cold never bothered me anyway"

 

Huonetta kolmannen silmän eli kameran näkökulmasta. Otsikko kappaleesta, jota ei yksinkertaisesti voi kuunnella liikaa. Kiitollisuus siitä, että huomenna on torstai ja koulu alkaa yhdeltätoista. On tämä lukiolaisen elämä rankkaa, mutta onneksi on ihana koulu ja ihanat olennot piristämässä tämän kylän ihmisystävien lisäksi! (heitä kuitenkaan väheksymättä!)

Olen viime aikoina tehnyt odottamattomia ja itselleni hyvin odottamattomia asioita. Hain oppilaskunnan hallitukseen ja laitoin itseni peräti kahdelle teatterikurssille. Voitteko kuvitella? En minäkään. Ehkä hiljainen ja harkitsevainen ulkokuoreni alkaa hiljalleen halkeilla, kuka tietää.

Lainakirjoista koostuva pino vain kasvaa, ehkä voisin seuraavaan päivitykseen laittaa kuvia uusista luettavista. Haen mielenrauhaa lyhyistä joogaharjoituksista, kun en alkeiskurssille vieläkään ehtinyt. Syksyllä ilmoittaudun ainakin japanin kurssille, jos pääsisin oikean opiskelun rytmiin, kun itsenäinen opiskelu ei ole oikein luonnistunut monien ja taas monien yritysten jälkeen. Meinasin ihan aikuisten oikeasti purskahtaa eräs päivä itkuun, kun olin juuri päässyt koululle ja olin ripustamassa takkia naulaan, sillä oivalsin, että tällä olennolla voi olla mahdollisuus päästä Japaniin tämän vuosisadan aikana. En kuitenkaan mene kirjoittamaan mitään kiveen, sen näkee sitten ajan kanssa. Mutta ette uskokaan kuinka paljon olen saanut motivaatiota pitää itseni kutakuinkin ihmisenä ja hoitaa koulutehtävät, vaikka silmät kuinka lipsuisivat iltaisin. Toivon todella, että tämä ideankaltainen onnistuisi (ja ei, en ole ryöstämässä pankkia, jos joku veijari jo niin ehti arvailemaan!).

Riemuni oli mitä suurin, kun Sustain the Untruth vuosi nettiin päivää ennen virallista julkaisua. Riemu vaihtui hyvin pian kyyneliksi ja tärinäksi, koska... se vain on tajunnanräjäyttävä. Kun kertosäe pärähti soimaan niin liihottelin aivan omissa sfääreissäni. Rakkautta, rakkautta vain se on.

Minä mokoma myös menin rakastumaan ADAMSiin. Joka tulee - muistaakseni - huhtikuussa Suomeen keikalle. No, mikäs siinä, mutta edessä on 30STMn keikka, joka on kuukautta ennen ADAMSia. Liput on jo hankittu ja majoitus sovittu, joten voitte kuvitella katkeruuteni. Olisin myös samalla päässyt näkemään suomalaisista visual kei-yhtyeistä suosikkini, Karmian livenä, sillä kyseinen yhtye toimii lämppärinä ADAMSille. Yritän tässä lohduttautua sillä, että seuraavalla kerralla sitten ja yritän unohtaa sen, kuinka harvoin visual kei-yhtyeitä eksyykään tänne Suomeen - ja vielä harvemmin sellaisia, joiden musiikista pidän. Syvä huokaus. Nyt olen ulissut tarpeeksi.

Laitetaan tähän loppuun vähän nostalgiointia ja näine hyvineni siirryn roolipelaamisen ihmeelliseen maailmaan hetkeksi. じゃあね！！

Dir en Grey - Garden

Ps. Pakko änkeä tämä vielä tänne. Katsokaa nyt, kuinka suloisia he ovat (tai siis Kai-kun on ;_;). Jäin tuijottamaan tätä gifiä luvattoman pitkäksi aikaa.