#86 Viimeinen kesäseikkailu

#85 "Sen linnun jonka voi panna tikkuaskiin joka mahtuu tikkuaskiin se pikkuinen lintu sinä olet kuin se pikkuinen lintu jonka nimeä en muista pieni lintu sinä olet kuin se"

Kesä 2015 on ollut lempeä. Vähän niin kuin kaurapuuro. (Hassu kielikuva. Naurahdin.) Viime kesä oli lähinnä vain ihmissuhdesotkuja. Lääkesotkuja. Inhosin itseäni silloin.
Näiden kahden kesän välillä olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tajunnut, ettei minun ole pakko suostua kaikkeen. Ei ole pakko yrittää esittää aina iloista Petraa. Ei ole pakko pistää mielenterveyttään likoon hidasta mutta varmaa kuolemaa tekevän ihmissuhteen pelastamiseksi. Ei ole pakko olla kaunis. Ei ole pakko olla mieliksi. Ei ole pakko tehdä niin kuin kaikki muut. Ei ole pakko.

Olen oppinut arvostamaan itseäni.

Eräs päivä katsoin itseäni peilistä ohimennen ja tunsin samoin kuin silloin, kun näkee rakkaan ihmisen hymyilevän. Hymy tarttuu.

Elämääni on tullut hirveästi uusia tuttavuuksia, joiden kanssa tulee välillä juteltua tuntitolkulla. Olen postittanut hurjan määrän postikortteja tänä kesänä. Kirjoittanut kirjeitä. Päiväkirjaa.
Olen haaveillut. Tatuointiluonnoksesta kehkeytyi vahingossa mestariteos, jota jäin tuijottamaan epäuskoinen ilme kasvoillani. Teinkö minä tuon?