#7 COMFORTING SOUNDS

Olen vieläkin vähän pöllämystynyt lauantaista, en muista koska olisin huutanut niin lujaa tai ollut niin onnellinen. Kaksi lempiyhtyettä saman illan aikana, jano ja kipeät jalat. Olen hengissä vähän vaurioituneena, mutta elossa enemmän kuin hetkeen. Vaikka villisti bibistelevät venäläisnaiset talloivatkin varpaani, hymy vain kutittelee suupieliä eläessäni uudelleen lauantaita pimenevässä illassa. Kiitos maailma. Kiitos, kun meille lahjoitettiin Muse ja Mew sekä French Filmsin kaatuilevat poijat!

Alunperin minun piti mennä Helsinkiin, mutta päädyin sittenkin Tampereelle viettämään aikaa serkun mökillä, josta sitten lauantaina huristelimme Helsinkiin. Miitit ja sen sellaiset siinä sitten peruuntuivat ja sehän minua totisesti kyrpii vieläkin, mutta eihän sille mitään mahda. Ensi kesänä uusi yritys!

Näissä merkeissä minun aikani suurimmaksi osin kului mökillä.

Keikalta otin muutaman kuvan Instagramiin, mutten jaksa nyt lähteä niitä tänne laittamaan. Jos kiinnostaa seurata, nimimerkillä yberklaus löytyy! Keikan jälkeen lähdettiin sitten ajelemaan takaisin Tampereelle ja oltiin joskus kolmen maissa yöllä perillä. Kirjaimellisesti kaaduin sänkyyn, jahka olin oven sulkenut perässäni.

Sunnuntaina ennen lähtöä tapasin waifua purr! Anea oli tarkoitus nähdä perjantain miitissä, mutta nyt kun se peruuntui, niin päätettiin sitten tavata sunnuntaina Tampereen keskustassa. Minun piti olla oikein ahkera bloggaaja ja kuvata, mutta kun harvoin toista näkee, niin enemmän siinä syventyy ottamaan kaiken siitä ajasta irti kuin heilumaan kamera kädessä. Uudestaaaaaan ;-;

Tähän loppuun vielä materiapläjäys, synttärijuttuja sekä omia ostoksia. Jos uteliaisuus heräsi kenkien kohdalla, ne ovat Nellyltä. Hinta 40-50 euroa mikäli oikein muistan, tosin ostin nuo yksilöt käytettyinä joten ne lähtivät vähän halvemmalla.

#6 SINNUU MIE TAHTOISIN HAASTELLA

Raadon mokoma sitten haastoi minut. No ei vais, ihan mielelläni minä tämän haasteen otan vastaan! Koska olen tylsä, puoli tuntia sitten herännyt ja yksinkertaisesti laiska, kopioin haasteen kuvauksen suoraan Raadon blogista.

"Tarkoitus on siis laittaa itsestään kuvia kuusi kappaletta, joissa näyttää mielestään hyvältä ja mielellään jopa selittää vähän, että miksi näin on. Kasvokuvia, kuvia joissa näkyy kroppa, mitä vain! Tärkeintä on tuoda esille niitä kuvia, joista itse tykkää. Tämän jälkeen haasteen voi heittää kuudelle muulle ihmiselle!"

Ensimmäisenä ehkä hurmaavin kuva minusta. Valitsin tämän sen takia, koska tässä tulee hyvin esille todellinen luonteeni ja samalla pakkomielteeni irvistellä aina kuvattavana ollessa. Näytänpäs minä majavaiselta.

Tykkään tästä kuvasta tosi paljon, vaikka onkin otettu omasta pärstästäni. ;--; Kurr, näyttäisinpä vielä tuolta.

Näytän vielä niin pieneltä ja viattomalta tässä kuvassa. Huomasin muuten, että minulla on sama kauluspaita näissä kolmessa ensimmäisessä kuvassa. Kuka kehtaa kysyä vielä, mikä on lempipaitani!

Whaa.

Yksi valitettavan harvoista piirteistä, joita minäkin itsessäni arvostan, on sivuprofiilini.

Tältä minä näytin vähän yli vuosi sitten, kun värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa punaisiksi.

En nyt haasta ketään, mutta voitte haastaa itsenne, mikäli haluatte! Tänään minä tosiaan lähden serkun luo muutamaksi päiväksi ja palaan maanantaina takaisin kotikonnuille, sen jälkeen kirjoittelen vähän tarkemmin.

Örgh.

#5 SAVAGES

Tämän päivän tunnelmia.

Mielestäni sunnuntaipäivillä on vain yksi tarkoitus. Lapsuuden nostalgian elävöittäminen niillä kaikista nostalgisimmilla ja itselle rakkammilla sävelillä.

Eilen syötiin Daim-kakkua ja katsottiin koko porukan voimin Prometheus. Huomaa, että isän kanssa meillä on elokuvien suhteen jotain yhteistä, sillä siinä missä muut kauhistelivat toinen toistaan hirveämpiä alieneita, me vain hekottelimme taustalla. Nyt nuokun junassa ja haaveilen päiväunista omassa, sotkuisessa huoneessani. Tämäkin haave toteutuu alle tunnin päästä. Elämä alkaa taas olla voiton puolella.

Toisaalta, olen tässä parin tunnin aikana lipittänyt pian puolitoista litraa cokista.

#4 UNLIMITED ALCHEMIST

  Väsynyt matkalainen kuittaa muutamalla kuvalla.

Minua alkoi eräs päivä fanipoikailuttamaan todella pahasti ja vietinkin seuraavan yön kuunnellen Kuroshitsujin soundtrackia ja silmät ristissä tuhertaen uusilla tusseillani.

Tässä yksi tämän viikon ostoksista, khuulit arskat.

Tällä hetkellä olen Porissa isän luona ja odottelen huomista kauhunsekaisissa tunnelmissa, sillä en ole koskaan osannut toimia edukseni syntymäpäivänä. Seison kauhusta kankeana, kun minulle lauletaan se kaikkien kauhujen klassikko, syntymäpäivälaulu. Enkä minä osaa olla vaivautumatta, kun ihmiset onnittelevat ja antavat lahjoja. Salaa kuitenkin olen iloinen, mutta jääköön tämä tieto meidän väliseksi.

Koin tänään suuria turhautuneisuuden tunteita, kun olimme lähdössä asemalle. Käänsin juuri siivotun huoneeni ylösalaisin etsiessäni kuulokkeita, joiden sijainti kuitenkin jäi silkaksi arvoitukseksi. Minä vaivalla sinnittelin koko nelituntisen junamatkan ilman musiikkia, ainoat sävelet, jotka sinä aikana kuulin, lähtivät taajamajunan kirskuvista jarruista. Isän luona huomasin, että ne kuulokkeet, joita olin itku silmässä etsinyt, olivat housujeni taskussa.

Millään malttaisi odottaa ensi viikkoa.

#3 ODE TO THE BOUNCER

Päivä alkaa olla hiljalleen pulkassa vaan ei tällä taajuudella! Nyt kun ilta on mukavasti viilentynyt täälläpäin ja luut raahattu tietokoneen ääreen hyvän musiikin soidessa taustalla, niin alkaa jopa tämän olennon ajatukset taas luistamaan. Päätin nyt uhkarohkeana lähteä tekemään pientä esittelyä minusta, vaikka pelkkä ajatuskin tuntuu yhtä miellyttävältä kuin jumppatunti koulun liikuntasalissa. Mutta, eiköhän tästä kunnialla selvitä! Olisin kernaasti jättänyt esittelemisen myöhemmäksi, mutta kolme seuraavaa viikkoa ovat sen verran hektisiä, että tuumasinpas sitten että "nope" ja avasin Bloggerin.

Kuvia minusta onkin jo nähtävissä ensimmäisessä postauksessa, en tähän hätään löytänyt muuta edustavuutta itsestäni täältä koneen syövereistä. Nekin otokset sijoittuvat jonnekin puolen vuoden päähän, ellei jopa kauemmaskin.

Mutta tiivistetysti: olen oranssihiuksinen, jokseenkin poikamaisesti pukeutuva ja toisinaan niin käyttäytyväkin ihmisenalku, joka tunnetaan tummanpuhuvasta tyylistään ja lennokkaista lausahduksistaan, joissa harvemmin jos koskaan on edes järjen hiventä. Yleisesti ottaen olen kuitenkin kohtelias, mikään rellestäjä ja keskisormen huitoja en ole (jos nyt jätetään hienotunteisesti mainitsematta kaikki ne cokispärinät ihmisystävien kanssa) vaikka jotkut niin ovat olettaneet, vaan tavallinen, koulua käyvä ihminen siinä missä muutkin.

Pukeutumistyylini, kuten jo tuossa edellä mainaisin, on poikamainen. En ainakaan itse koe olevani mitenkään tyttömäinen, mitä nyt muutaman kerran vuodessa sitä kiskaisee mekkohirvityksen ylleen ja vaihtaa paksut rajaukset luonnollisempaan meikkiin. Tyyliäni, johon otan vaikutteita sieltä sun täältä, voisi kuvailla sanoin musta, helisevä ja mitä nyt muidenkin ihmisten tyylit, jalostuva. Musta on varmin värivalinta koskaan ja ranteissani ja kaulassani helisee aina ties mitä ketjuja - toisinaan voin eksyä kokeilemaan jotain uutta, mutta tähän on tultu ja tähän on jääty. Yleensä saan inspiraatiota blogeista ja musiikista, varsinkin J-rockista. Kyseinen musiikin alalaji nappasi minut mukaansa yläasteen alkuaikoina noin kolmisen vuotta sitten - eli ei mikään ihme, jos pukeutuminen on saanut vaikutteita erityisesti siitä.

J-rockin jälkeen tuli luonnollisesti manga ja anime.

Aloitan nyt syksyllä lukion, mutta sen jälkeisestä ajasta minulla ei ole vielä aavistustakaan. Tiedän kuitenkin sen, että tulen vielä muuttamaan johonkin suureen kaupunkiin, mahdollisesti ajaudun jonnekin pääkaupunkiseudulle, mutta sen osaa sanoa varmasti vasta sitten, kun tietää, mitä alaa lähtee opiskelemaan. Kissan jos toisenkin minä nyt ainakin tulen hankkimaan aikuisena, se jos mikä on varmaa!

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun ja saitte edes jonkinlaisen kuvan tästäkin örveltäjästä!

Ps. Ihanasti teitä lukijoita tupsahdellut ;-;

#2 FARMARI 2013

#1 BOOM

- ja samaan hengenvetoon totean, että olen kauhuksenne taas täällä kera uuden blogini!

Koska evotusprosentti nousee kipukynnyksen yli aina, kun yritän jotain järkevää tehtailla ensimmäiseen postaukseen, pyrin pitämään tämän mahdollisimman lyhyenä säästääkseni tilanteen jokaista osapuolta ja itseäni itseeni kohdistuvan liiallisen häpeän aiheuttamalta häpeälliseltä naamapalmukonsertilta, joka on sekin koettu häpeällisen monta kertaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi -taktiikka kunniaan, siis!

Tänne blogiin minä tulen jakamaan kuulumisia, ajatuksia ja asioita, joita pidän itselleni tärkeinä. Kuvia yritän jokaiseen postaukseen lisäillä, ehkä toisinaan jopa taiteellisen köh puoleni tuotoksia!

Ja tässä on ihasteltavanne itse kaiken pahan alku ja juuri. Tarkempaa esittelyä tästä otuksesta seuraa sitten ajan kanssa, nyt on aika jatkaa lauantai-iltaa ja herätä huomiseen naama happamena, vaan ei krapulan takia, sillä joku pestasi minut puutarhatöihin, hohohoo!

(Tämän gifin kautta osoitan kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka lukivat tämän postauksen kaikessa sen vähäisessä loistokkuudessaan.)

Ja tumblrista minä tämän löysin.