Väsynyt matkalainen kuittaa muutamalla kuvalla.
Minua alkoi eräs päivä fanipoikailuttamaan todella pahasti ja vietinkin seuraavan yön kuunnellen Kuroshitsujin soundtrackia ja silmät ristissä tuhertaen uusilla tusseillani.
Tässä yksi tämän viikon ostoksista, khuulit arskat.
Tällä hetkellä olen Porissa isän luona ja odottelen huomista kauhunsekaisissa tunnelmissa, sillä en ole koskaan osannut toimia edukseni syntymäpäivänä. Seison kauhusta kankeana, kun minulle lauletaan se kaikkien kauhujen klassikko, syntymäpäivälaulu. Enkä minä osaa olla vaivautumatta, kun ihmiset onnittelevat ja antavat lahjoja. Salaa kuitenkin olen iloinen, mutta jääköön tämä tieto meidän väliseksi.
Koin tänään suuria turhautuneisuuden tunteita, kun olimme lähdössä asemalle. Käänsin juuri siivotun huoneeni ylösalaisin etsiessäni kuulokkeita, joiden sijainti kuitenkin jäi silkaksi arvoitukseksi. Minä vaivalla sinnittelin koko nelituntisen junamatkan ilman musiikkia, ainoat sävelet, jotka sinä aikana kuulin, lähtivät taajamajunan kirskuvista jarruista. Isän luona huomasin, että ne kuulokkeet, joita olin itku silmässä etsinyt, olivat housujeni taskussa.
Millään malttaisi odottaa ensi viikkoa.
Odota vaan, tuosta kohtalokkaasta musiikittomasta junamatkasta se lähtee. Mä nuorempana en tainnut mennä edes kauppaan ilman nappeja korvissa. Nyt mä olen kuiva ja tylsä ja kuulen mielummin liikenteen äänet, jotta voisin ylitellä teitä punaisilla turvallisemmin. :D
VastaaPoistaNiin, eihän sitä koskaan tiedä jos mä jotenkin oppisin elämään ilman alituista musiikinkuuntelua. Ja paaaahis :D
Poista