(Viimeisestä kuvasta kunniaa Aishalle)
Hei taas!
Hetki sitten mietin sitä, kuinka suunnitelmani tälle kesälle ovat muuttuneet mitä radikaalimmalla tavalla. Ei tullut protua, ei tullut Provinssia eikä Helsinki Pridea. Mutta ei se mitään, koska kliseinen totuus on se, että tämä kesä on ollut elämäni paras. Ja tämä kaikki tulee vielä jatkumaan. Pimeä on matkalla tänne, mutta matka on vielä pitkä. Enkä minä pelkää.
Lauantai kului otsikon mukaisissa tunnelmissa. Kuulin Tampere Pridesta aivan ohimennen ja yhtäkkiä meitä oli kerääntynyt neljän hengen porukka marssimaan satojen muiden kanssa. Itse olin mukana osoittamassa tukeni tasavertaisuudelle heiluttamalla ystäväni sateenkaarilippua niin korkealla kuin vain kykenin.
PS. Käykää ihmeessä Muumilaaksossa Tampereen taidemuseon alakerrassa. Meinasin itkeä kesken näyttelyn, koska Tove. Voi Tove.