sunnuntai 10. toukokuuta 2015

#78 "It is a good life we lead, brother."

Minä en millään haluaisi tehdä läksyjä, joten ajattelin puhua teille. En siis puhua. Puhua vain.

Perjantai oli varsin ristiriitainen päivä siinä mielessä, että olin se normaali hyväntuulinen minä, mutta samalla kaikki kuitenkin ärsytti. Vähän sama kuin aluillaan oleva päänsärky, joka ei tee kipeää, mutta joka kuitenkin on sen verran vahva, ettei sitä voi olla huomioimatta. On kiukuttanut ja ärsyttänyt huolestuttavan paljon viime aikoina. Olen pohtinut, liittyisikö se väsymykseen.
Päivässä oli kuitenkin paljon hyvää! Kävin kahvilla koulun jälkeen parin Saksasta palanneen ystävän kanssa ja sain heiltä tuliaiseksi Frodon. Sellaisen söpön avaimenperän, jonka kiinnitin reppuuni ja joka helisee liikkuessani. Sitten löysin kirpputorilta Pohjois-Koreaa käsittelevän kirjan 25 sentillä.


Olen joka aamu ilahtunut entistä enemmän linnuista ja aluillaan olevasta kesästä. Koivuihin on ilmestynyt silmuja ja yöt ovat valkenemaan päin. Pian taas rohkenen nukkua ikkuna auki. Syreeneitä ja keskiyön teehetkiä minä kyllä odotan kaikista eniten.

Kävin tuossa jokunen viikonloppu isän, äitipuolen ja veljen kanssa kirpputoreilla. Löysin mitä ihanimman mekon, jota halusin ehdottomasti sovittaa, ja kun menin kysymään isältä, että missä täällä on lähin sovituskoppi, minulta kysyttiin, että miksi ihmeessä haluaisin sovittaa vaatteita, joita näkee vanhojen naisten yllä. Tuohduin kahdesta syystä:

1) Se, että naisella on ikää, ei tarkoita sitä, etteikö hän osaisi pukeutua hyvin

2) Pukeutumiseni on vain ja ainoastaan minun asiani

Mekko jäi rekkiin. En edes yrittänyt selittää, että olisin lyhentänyt sitä ja poistanut kauluksen.


Perjantaina, josta puhuin jo, minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus mennä puhumaan ihmiselle, jolle olen halunnut puhua pitkin lukuvuotta. En puhunut, sillä käytin ne kaikki arvokkaat, käytössä olevat sekunnit ajattelemalla, kuinka hyvä tilaisuus minulle olikaan tarjoutunut.

Ensi vuoden valintojen perusteella minä ehtisin valmistua kolmessa ja puolessa vuodessa. Toivotaan, että keho tai pää ei anna periksi. Listalla on paljon joogaa, vitamiineja ja unta. Niin ja teatteriproduktio. H-u-r-j-a-a. Olen jo ehkä löytänyt mekon ylioppilasjuhlia varten.

Tätä postausta kirjoittaessani olen kuunnellut mm. Jupiteria.

maanantai 4. toukokuuta 2015

#77 Ahdas avaruus


Lauantai oli hyvä. Kerta kerran jälkeen olen vain iloisempi siitä, että sattuman oikusta olemme tutustuneet ja sitä kautta ystävystyneet. Olin iloinen. Tänään on sitten vain kiukuttanut suurimman osan päivästä.
Mutta ei aivan koko päivää.

Ei kiukuttanut, kun tunnilla hymähdin opettajani todetessa, että tänään perustetaan Neuvosto-Venäjä. Ei kiukuttanut, kun melkein kaaduin portaissa kiiruhtaessani halaamaan ihmistä, joka ehkä lähtee kauas pois tänä vuonna.