#16 HEAD ABOVE WATER

Hui, viides postaus tälle kuukaudelle. Mutta tekee mieli kirjoittaa.

Tämä on vain tällainen pieni elonmerkki, jonka jälkeen kaadun suihkun kautta sänkyyn lukemaan. Koska olen tylsä ja väsynyt. Eilen aloitin uuden kirjan lukemisen ja minun oli tarkoitus lukea pari ensimmäistä lukua, mutta huomasin puoli yksi olevani yhä hereillä kirja kourassa. Se tosiasia, että kello todellakin pirahtaa soimaan viiden tunnin kuluttua sai verenpaineen kohoamaan. Olin nimenomaan suunnitellut nukkuvani pitkästä aikaa hyvin.
No mutta, tästä päivästä selvittiin lievin zombiörinöin ja ajatuskatkoksin, mutta sain jotain kuitenkin aikaiseksi palauttamalla kirjaesseen loisteliaasti päivän myöhässä ja sitä rataa.

Typot potenssiin kuuskuuskuus.

Blogi ei ole oikea paikka väsymysaggressiolle (jonka itseasiassa pyyhin pois), ottakaa tästä siis omakuvani.

Onneksi on olemassa huominen, joka sattuu olemaan vielä 23. päivä lokakuuta vuonna 2013. BEAUTIFUL DEFORMITY saapuu maailmaan, vaan saa nähdä koska minun postilaatikkooni. Kai on jo tappanut minut CODALLA ja REDOLLA. Hirveän hassua, kun kappaleiden nimet kirjoitetaan capsilla. Meinasin kirjoittaa, että tulee hurskas olo, mutta en tiedä tarkalleen, mitä ajoin sillä takaa.

Kurrrr.

#15 BAD KIDS

Yosh!

En usko sitä itsekään, mutta täällä minä taas olen. Olen tässä kolmen tunnin aikana siivonnut, arkistoinut vanhaa elämää ja taidetta ja sitten minä päätin, että kirjoitan tänne. Olen myös huomannut, että blogissani joka toinen postaus on omasta näkökulmastani normaalia kuulumisten kertomista, mutta niiden postausten välissä on yleensä vähän epämääräisempiä, ehkä syvällisempiä ajatuksia.

Välttelen epätoivoisesti kohtaloa tällä, mutta vannon tämän postauksen jälkeen jatkavani imurin laulattamista ja koulujuttujen toteutusta. Minulla on enää jäljellä kirjaessee ja kahden (kuudesta) talousartikkelin analysointi, jotka molemmat olen pyhästi päättänyt ottaa työn alle tänään. Mutta asiaan.

Minulla on ollut pitempään aikomuksena laittaa kuvia viime jakson kuviskurssin töistä. Kurssin aiheena oli ympäristö, paikka ja tila, joka itseasiassa toimi myös kurssin nimenä! Yläasteen kuviksen jälkeen odotukseni eivät rehellisesti sanoen olleet kovinkaan korkealla, mutta yllätyin iloisesti - lievästi sanottuna. Pöytäseurueeni oli mitä mahtavin ja itsenäisesti toteutettavien projektien kanssa sain rehellisiä mielipiteitä ja neuvoja. Kehitimme myös hulvattoman, joskin aiheeltaan tylsän lautapelin, jossa tehtävänä on löytää kadonnut prinsessa. Laudan kanssa päätimme sen sijaan kokeilla jotain uutta ja muun muassa kokosimme paperimassasta vuoren keskelle lautaa, sekä pyrimme tekemään siitä muutenkin aavistuksen kolmiuloitteisemman.

Mystistä kohinaa taustalla, mutta älkää välittäkö. Vuori toimii tuossa jonkinlaisena jakajana, emme nimittäin ehtineet maalaamaan oikeaa puolta, mutta vasemman puolen - aavikkoa ja kylää lukuunottamatta - sentään ehdimme. Kuvassa näkyy vähän huonosti, mutta saaren ja vuoren maalaajana yritin molemmissa soveltaa pientä liukuvärjäystä. Myös vasemmanpuoleinen metsä onnistui melko hyvin - yritimme hakea siihen eri sävyjä, ettei koko alue olisi pelkkää samaa vihreää.

Toinen kurssin tehtävistä oli suunnitella huvimaja, jonka suunnittelussa ei taivaskaan ollut rajana. Jostain kumman syystä minulla oli kuvistunneilla soinut päässä Studio Killers, joten päätin soveltaa Cherryn meikkien valuvaa efektiä tähän projektiin. Ikkunoihin - ja oveen - päätin nopeasti väsätä kisumirrit, koska aikaa oli niin vähän jäljellä. En sitten tiedä, pitääkö Cherry kissoista, mutta toivotaan! Olisin toki voinut ottaa kuvan hienommalta puolelta, mutta kissat eivät oikein onnistuneet haluamallani tavalla :__D

Tämä ei kuulunut kurssiin, vaan maalasin tämän eilen illalla hetken mielijohteesta. Olen kovasti yrittänyt opetella rikkoutuneen lasin/peilin piirtämistä, mutten kertaakaan ole vielä onnistunut. Taustalle olisin tahtonut hahmotella lumista metsää, mutta olen niin rakastunut punaiseen akryyliväriin, että päätin maalata taustan pelkästään sillä.

Vaikka nämä työt eivät todellakaan ole mitään huippuluokkaa, olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä olen huomannut, kuinka vaikeaa lopputuloksesta on saada sellainen, miten sen on mielessään suunnitellut. Näissä olen kutakuinkin onnistunut, lukuunottamatta tuota rikkinäistä lasia.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa. Kävimme maanantaina Seinäjoella Neerien ja Jyrkin kanssa hakemassa kirjastosta minulle muutaman levyn, minkä jälkeen kävimme hiljattain avatussa kiinalaisessa syömässä (missään ei ole niin hyvää ruokaa, nom) ja sen jälkeen vielä kiertelimme Torikeskuksessa. Arnold'sista otin mukaani granaattiomenateetä - pullo on niin hieno, että se on minulla vieläkin hyllyssä - ja H&M'stä löysin nivelsormuksen, uuden pipon ja tuollaiset hienot ristikorvakorut. Sormus on muuten kerrassaan merkillinen tapaus, kaupassa sovitettaessa se meni täydellisesti, mutta sitten kotona se oli minulle liian iso :__D Täytynee maanantaina käydä kysymässä, jos saisin vaihdettua sen koon pienempään.

#14 MELT

Ei ole hyvä idea kirjoitella blogia puoliltaöin. Mudda mudda. En ole varma, onko elämäni oikeasti näin tyhjää vai tapahtuuko asioita yksinkertaisesti liikaa, koska en koskaan muista mitään. Minua riemastuttaa se, että halloween on pian täällä. Ja Beautiful Deformity julkaistaan viikon päästä. Myös se hymyilyttää, kun ystävät ja muut olennot jaksavat piristää päivästä toiseen. En tunne oloani unohdetuksi ja olen siitä iloinen.

Odotan tämän jakson loppua kuin kuuta nousevaa. Historiaa, yhteiskuntaoppia, liikuntaa, äidinkieltä ja ruotsia samassa paketissa. Ruotsista minä tosin olen innostunut aivan uudella tavalla. Puhuisin sitä koko ajan, jos vain osaisin. Koen olevani pienen paineen alla, sillä varasin tämän viikon - vietän syyslomaa tällä hetkellä - kouluprojektien tekemiseen, mutta askartelukartongit ja talousartikkelit lojuvat yhä nurkassa, minne jätin ne kaksi viikkoa sitten. Olen totaalisesti lukossa, en saa aikaiseksi. Minun piti myös lukea lomalla paljon, mutta en ole edes avannut kirjaa.

Hui, ei kuulu tapoihini valittaa tällä tavalla.

Voj että. Nyt on pakko yrittää ryhdistäytyä, tai pian hukka minut perii. Tänään viimeistään yhdeltä nukkumaan ja huomenna tunnin verran koulujuttuja. Olkaa vahvoja siskot ja veljet, kyllä me roudan selätämme taas.

#13 THE CHILD INSIDE

"Päivissä on ollut paljon aihetta hymyyn. Kosteassa nurmessa, jota vasten paljaat varpaat painuvat. Kuvissa, jotka olisi pitänyt julkaista ja kaksi viikkoa sitten." - 9.10.

Valonnopeus, c = celeritas. 1 079 252 849 kilometriä tunnissa. Elämäni tuntuu etenevän samaa vauhtia, mutta olen löytänyt lohtua ernuvuosien takaisista visual kei-yhtyeistä, joiden levyjä olen hamstrannut kotiini kirjastosta. Olen verestänyt muistoja, syönyt vispipuuroa ja kaivannut suklaata ja kynttilöitä ja kauhuelokuvia. Tänään kävin töiden jälkeen ystävän koululla ujuttamassa satsuman hänen takkinsa taskuun ilmoittamatta asiasta. Ihan vain silkasta mielihalusta. Vaikka se samalla tarkoittikin, etten koko päivän aikana syönyt mitään. Ehkä se on sitä todellista ystävyyttä.

#12 VARJOT JA IHMISET

Hei taas, veljeskunta oi! Emme ole pitkään aikaan kohdanneet, mutta täällä taas olen ja kerrankin minulla on oikeasti aihe, josta kirjoitan. Olen harmitellut, kuinka aika tai inspiraatio eivät riitä tämän syrjäisen maailmankolkan elossapitämiseen - siispä minä päätin edellisenä iltana, että huomenna on aika puhaltaa pölyt kameraa koristamasta ja tehdä klassinen päivä kuvina-postaus, joita itse ainakin luen mielelläni!

Kello pirahti soimaan alunperin 05:40, mutta sain kiskottua itseni ylös vasta tasalta. Kouluaamuisin minulle ei hirveästi jää aikaa laittautua, mutta päätin tänään tehdä poikkeuksen.

Joinakin aamuna tekisi vain mieli työntää paperipussi päähän, kun siiliolento tuntuu omaavan täysin oman tahtonsa. Tässäkin kuvassa mokoma päätti sitten olla edustamatta, boo. Alan vakavissani harkita peruukin pitämistä ainakin tämän kasvatusprojektin ajan :_D

Laittautumisen ja aamupalan jälkeen kurvasin bussiasemalle, jonne on matkaa parisen kilometriä. Bussi lähtee aamuisin Seinäjokea kohti 07:20 ja matka kestää sen puolisen tuntia, eli siinä on hyvin aikaa lukea läksyjä tai minun tapauksessani nukkua :_D Perjantaisin bussi on yleensä melko tyhjä - tosin tänään se oli melkein autio, koska amiksilla oli ilmeisesti jotain hassua ohjelmaa. Dunno.

Yhteiskuntaopin ja ruotsin jälkeen oli vuorossa ruokatunti ja sen jälkeen hypäri, jonka vietin kaupungilla. Kävin mm. kirjastossa palauttamassa lainassa olleet levyt ja kirjakaupassa ostamassa kartonkia ja kirjetarvikkeita.

Tuskin edes tarvitsee mainita, että olen täysin rakastunut uuteen kirjastoon ;-;

Ostosten jälkeen jäi vielä sen verran rahaa, että päätin käydä kylmässä viimassa vaelluttuani kaakaolla Pikku Paussissa. Söin myös tuollaisen rahkapullailmestyksen, joka tosin näkyy harvinaisen epämääräisenä läiskänä kuvassa, kiitos tarkennuksen :_D

Hypäriltä kipsuttelin takaisin koululle viimeiselle tunnille, joka oli äidinkieltä. Sen jälkeen meninkin kaverin kanssa bussiasemalle odottelemaan bussia, sillä molempien bussien lähtöön oli reipas puoli tuntia aikaa. Olen melkoisen hämmentynyt siitä, kuinka sosiaalinen olen nykyään. Ihmisten kanssa on helppo puhua ja bussia odotellessa tuli puhuttua vähän siitä sun tästä vähän syvällisemmän pohdinnan kera ja hyvät viikonloput toivotettiin hymy korvissa asti. Ehkä minä olen viimeinkin päässyt tästä yksinäisen suden roolistani, ainakin toivon niin.

Päästyäni kotiin otin välipalaksi klementiinin (tai mandariinin, en ole ihan varma, kummasta on kyse :_D) ja join kupin earl grey teetä, johon olen niin rakastunut. Sitten ei mennytkään pitkään, kun lähdin polkemaan kaupan kautta Neerien luo istumaan iltaa koko nelihenkisen heimon voimin. Minulla ei ole ollut pitkään näin hauskaa, nauroin melkein koko ajan! ♥ Harmittaa vain, kun nykyään nähdään kerran tai kahdesti viikossa, kun yläasteaikoina tuli nähtyä päivittäin ;-;

Neerien syntymäpäivää päätin muistaa vähän etukäteen lahjomalla kynsilakkakokoelmalla ja no... omenalla :_D Ymmärrätte, jos olette katsoneet Death Notea! Itsehän katsoin viimeisen jakson viime viikonloppuna ja siitä lähtien kärsinyt jonkinsortin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, snifffffff.

Vaan tässä oli tämä postaus, olen hirmuisan kiitollinen, mikäli jaksoitte lukea tämän kokonaan! Seuraava projekti onkin sitten ulkoasu, johon kyllästyin heti toisena päivänä. Gaaah, ei ole helppoa olla minä...

Mutta seuraavaa elonmerkkiä odotellessa kuunnelkaa toki Pariisin Kevättä ja sytytelkää kynttilöitä, ehkä palaan pian!