lauantai 31. elokuuta 2013

#9 KINGS AND QUEENS


Elokuun viimeistä päivää eletään enkä valehtele sanoessani, että tieto sai säikähtämään. Päivät ovat menneet niin nopeasti, etten tahdo pysyä perässä. Mutta. Syksy on melkein täällä ja en voi edes pukea sanoiksi innostustani. Syksy on hyvä syy käyttää villasukkia, pukea ylleen lempineule, polttaa kynttilöitä, ostaa koulussa kaksi vaniljacapuccinoa yhden sijaan ja löytää hyvää musiikkia. Syksy on aivan ihana.

Koulu syö suuren osan ajasta ja kotiin päästyäni ja läksyjen jälkeen ei mene pitkään, kun löydän itseni höyhensaarilta. Viikonloppuisin kiertelen yleensä kirpputoreilla ja istun iltaa kavereiden kanssa tai lähden isän luo. Mielenkiintoista tosiaan, mutta en nyt välttämättä lähtisi krebaamaankaan humalapäissäni.

MGR:R:n soundtrack on rakkautta. Ja Rubik, French Films ja Coldplay. Luulen vähän, ettei tänä jouluna toivelistalta löydy paljon muuta kuin levyjä levyjen perään. Yhtenä päivänä totesin, että huonosta päivästä tulee hyvä päivä, kun katsoo Panic Stationin musiikkivideon. Huomaa, etten osaa nyt keskittyä kirjoittamiseen, joten laitetaan loppuun vähän ja vähän enemmän materialismionnellisuutta.


Kaikki muu on second handia paitsi Tomb Raider, World War Z ja Batman-paita. Tomb Raiderin minulle sponssasi kummitäti ja Batman-paita - jonka unohdin esitellä postauksessa numero seitsemän - on lahja waifulta kurr! World War Z:n ostin Ärrältä viimeisillä hiluilla junalukemiseksi, sillä kuten Instagramissa sanoin, matka ilman kirjaa ei ole matka.

lauantai 10. elokuuta 2013

#8 DEAD MEAT

Pientä hiljaisuutta näin elokuun alkuun, pahoittelut siitä. Minulla on niin paljon asioita kerrottavana. Torstaina aloitin lukion ja olin edeltävän illan ja seuraavan aamun yhtä hysteriaa koko otus. Mutta kaikki meni melkeinpä täydellisesti ja se siinä menikin pieleen, koska minä ja minun tuurini emme ole mitään ylimpiä ystäviä. Elämä yllättää. Olen vieläkin hämmentynyt. Yyy.


Minulle riitti sivusiilin kasvattaminen, joten eräänä iltana sitten leikkasin sen takaisin kätevästi partakoneella. Oikeastaan se taisi olla jo ennen Tampere-reissua. Whoops. Lisäsin myös sen takia tämän kuvan, sillä voi vitsit, mie olen onnellinen. Ja ne syytkin on niin pieniä, että juuri se tekee niistä suuria. Hali teille jokaiselle.


Kaiken tämän keskellä minä olen

- kaivannut taloon, jossa minä puoliksi asuin vielä vuosi sitten
- huomannut itsessäni tuotesuunnittelijan vikaa
 - sekä suunnitellut hiusten tappamista
- haaveillut huomisesta joka päivä enemmän
- kuunnellut kaksi päivää putkeen Sean Lennonia
 - aloittanut (taas) kahvinjuonnin
- harrastanut spontaania yökyläilyä
- uittanut jalkoja meressä ja seikkaillut huvipuistossa


Ja tänään minulla on koko päivän soinut päässä Lapinlahden Lintujen Keski-ikä On Syvältä. Taisin minä sitä hoilailla, kun bussipysäkille tallustelin.