#58 "Tähtitaivaan sylissä hän kasvoi kokonaisemmaksi"

Otsikko Salla Simukan kirjasta Musta kuin eebenpuu

Elämä on alkanut taas lipumaan eteenpäin. Itse olen alkanut taas juomaan teetä (ostin tai äiti osti niin hyvää mustikkateetä, join sitä eilen, kuvassa on appelsiiniteetä), sitten löysin hienoja kuveja viime keväältä ja sitten olen ollut väsyneempi kuin hetkeen. Hiuksetkin katosivat, mutta piankos ne kasvavat takaisin.

Täällä tuli käytyä keskiiviikona. Enter Shikari, lämppäristä tiedä, kun emme olleet kuuntelemassa. Tapasin herttaista nettikaveriani ennen keikkaa (Kialle terkut, oli tosi mukavaa, vaikka olinkin kovin pingviini ♥), join kuplateetä (ensin ajattelin, että vesimeloni on hyvä idea, mutta ei se ollutkaan) ja olisin tahtonut laittaa rahani taidekirjoihin, joita niin katselin Fantasiapeleissä kaivaten.

Keikka oli mah-ta-va. Tuskin voin painottaa jokaista tavua tarpeeksi, mutta niin. Paitsi että joku paskiainen päätti välillä poistua salista ja palata takaisin juosten ja väkijoukon läpi puskien, tönien siten ihmisiä - minua mukaanlukien, saatana. Mutta olin itsekin melkoisen hurmioitunut, että saatoin krebaamisen lomassa vahingossa (mitään myönnä en) kouria ihmisiä, joten julkiset pahoitteluni. Mutta en ollenkaan kadu tätä, oli nimittäin parasta hetkeen. Niin parasta, että nyt masentaa ja tahtoisin vain takaisin. Pääsin koskettamaan Roun hikistä ja karvaista kättä, kun mies puikkelehti yleisön joukossa. Varmasti turhaa mainita, että olen iloinen tästä saavutuksesta.

#57 Radiate

#56 I still believe in my dreams

Die Antwoord - Rat Trap 666 (ft. DJ Muggs)

On vähän ikävä tilannetta tuossa kuvassa. Kello oli kymmenen minuuttia yli puolenyön, kaikkialla oli hiljaista ja oli helppo hengittää. Tänään kotiin pyöräillessä tuli kylmä. Pitäisi mennä tekemään pinaattikeittoa ja lukemaan psykologiaa. Hiuksetkin leikkasin eilen ja nyt ikävöin runotyttöreuhkaani niin kovin.

#55 'Kuule, maailma on julma paikka. Mitä jos jäisit joksikin aikaa minun luokseni, kunnes jaksat palata ihmisten ilmoille?'

Koulu alkoi tänään. Kotoa lähtiessäni jätin jälkeeni sotkuisen työpöydän, petaamattoman sängyn ja puurolautasen tiskialtaaseen. Mietin sotkua koko puolituntisen matkan ajan, enkä siten enää ahdistunut ajatuksesta, että kesäloma on päättynyt. Kävin Nanan kanssa Coffee Housessa ennen koululle suuntaamista. Ihan vain koska voimme. Tilasin iced latten banaanimakusiirapilla. Oli hyvää. Hyvää oli myös kahvi Maijan luona, kun Jullan kanssa huristelimme Seinäjoelle ja Seinäjoelta pois maanantaina. Tiistaina havahduin Yiyun Lin novellikokoelman olemassaoloon ja koruttoman kauniiden sanojen keskeltä poimin myös tämän postauksen otsikon. Novellin nimi on Omistaja, jos joku haluaa tietää.

Ystäväni kävi Helsingissä ja toi minulle pari levyä. Itse löysin jokunen aika sitten kirpputorilta tuollaisen ihanan lötkön denim-paidan. Kunhan vain viilenisi, niin kehtaisin käyttää sitä. Ja kaikkia muita ihania paitoja, joihin saa vain hautautua.

Olen vähän miettinyt tätä minun blogiani. Yhden ohikiitävän hetken ajan harkitsin poistavani tämän. Sitten kuitenkin mietin, että jos vain pitäisin taukoa hiljaisuuden keskellä. Ei vain huvittaisi. Tahtoisin keskittyä nyt elämiseen. Ärrinmurrin.