#58 "Tähtitaivaan sylissä hän kasvoi kokonaisemmaksi"

Otsikko Salla Simukan kirjasta Musta kuin eebenpuu

Elämä on alkanut taas lipumaan eteenpäin. Itse olen alkanut taas juomaan teetä (ostin tai äiti osti niin hyvää mustikkateetä, join sitä eilen, kuvassa on appelsiiniteetä), sitten löysin hienoja kuveja viime keväältä ja sitten olen ollut väsyneempi kuin hetkeen. Hiuksetkin katosivat, mutta piankos ne kasvavat takaisin.

Täällä tuli käytyä keskiiviikona. Enter Shikari, lämppäristä tiedä, kun emme olleet kuuntelemassa. Tapasin herttaista nettikaveriani ennen keikkaa (Kialle terkut, oli tosi mukavaa, vaikka olinkin kovin pingviini ♥), join kuplateetä (ensin ajattelin, että vesimeloni on hyvä idea, mutta ei se ollutkaan) ja olisin tahtonut laittaa rahani taidekirjoihin, joita niin katselin Fantasiapeleissä kaivaten.

Keikka oli mah-ta-va. Tuskin voin painottaa jokaista tavua tarpeeksi, mutta niin. Paitsi että joku paskiainen päätti välillä poistua salista ja palata takaisin juosten ja väkijoukon läpi puskien, tönien siten ihmisiä - minua mukaanlukien, saatana. Mutta olin itsekin melkoisen hurmioitunut, että saatoin krebaamisen lomassa vahingossa (mitään myönnä en) kouria ihmisiä, joten julkiset pahoitteluni. Mutta en ollenkaan kadu tätä, oli nimittäin parasta hetkeen. Niin parasta, että nyt masentaa ja tahtoisin vain takaisin. Pääsin koskettamaan Roun hikistä ja karvaista kättä, kun mies puikkelehti yleisön joukossa. Varmasti turhaa mainita, että olen iloinen tästä saavutuksesta.