Tämän päivän tunnelmia.
Mielestäni sunnuntaipäivillä on vain yksi tarkoitus. Lapsuuden nostalgian elävöittäminen niillä kaikista nostalgisimmilla ja itselle rakkammilla sävelillä.
Eilen syötiin Daim-kakkua ja katsottiin koko porukan voimin Prometheus. Huomaa, että isän kanssa meillä on elokuvien suhteen jotain yhteistä, sillä siinä missä muut kauhistelivat toinen toistaan hirveämpiä alieneita, me vain hekottelimme taustalla. Nyt nuokun junassa ja haaveilen päiväunista omassa, sotkuisessa huoneessani. Tämäkin haave toteutuu alle tunnin päästä. Elämä alkaa taas olla voiton puolella.
Toisaalta, olen tässä parin tunnin aikana lipittänyt pian puolitoista litraa cokista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti