Kyllä, kyllä. En edes puolustele itseäni, tämä sarja on vain niin mahtava. Aloitin myös Sherlockin kolmannen tuotantokauden katsomisen. Nämä kaksi sarjaa repivät sieluni kahtia.
Pienen ihmisinhon keskellä onnistuin lähtemään ulos pienestä luolastani heimokokoukseen. Se piristi ja paljon, kiitos teille kolmelle ihanalle olennolle (Jyrki on muuten paras, mitä tulee Moosesten piirtämiseen). Noudatamme aina jonkinlaista nyyttikestimenetelmää, eli jokainen tuo jotain. Minä vein pullon pahinta myrkkyä, pepsiä. Pullon merkitsin hyvinkin omaperäisen weeaboo kawaii desu desu-tyylin (älkää kysykö) mukaan, etteivät porukat vain erehtyisi koskemaan siihen. Ja se toimi. Taidan noudattaa tätä menetelmää jatkossa.
Onigireja teimme ja halusin välttämättä tuoda taiteellisen puoleni esiin. Huomasin jälleen, kuinka hyvää merilevä onkaan, nytkin tekee mieli. Tiedostan kymmenen metrin päässä olevan merileväpaketin olemassaolon aivan liian hyvin, mutta kuten eräs onnellisuustutkija sanoi, jos kestää houkutusta 20 sekuntia on epätodennäköisempää, että antaa sille periksi.
Ja vielä loppuun hyvin lyhyt ja turha video. Lähdemme lautaselta ja palaamme lautaselle ennen suurta taistelua, jonka tuloksena oli yllättävän hyviä onigireja.
Kyllä minustakin löytyisi video, mutta tarkennus oli kadonnut muihin ulottuvuuksiin. Ja ääntäkään ei kuulunut, unohdin laittaa tallennuksen päälle asetuksista.
Ja tässä vielä minä keskittyneenä leikkaamassa silmiä kirurgisen tarkasti.
Naws sinä!
VastaaPoistaPs. Näin myöhään vielä hereillä? :O
VastaaPoistaKyllä :'D Pitäs oikeesti yrittää elää niinku ihmiset, mnyy.
Poista