#35 Ja hän sanoo miau

Syy hiljaisuudelle on ollut yksinkertaisesti siinä, että keisarinne elää sitä vaihetta elämässä, jossa jokainen päivä on yksi eloonjäämistaistelu. Kevät ja valo herättävät kaamoksen ajan uinuneen puoleni, jolta menee aikansa päästä jälleen selville maailman menosta, ja valitettavasti samalla on käytävä koulua ja elää kuten ihmisen kuuluu. Kyseessä on siis ongelma sanan varsinaisessa merkityksessä. Sisäinen tasapaino, huhuu?

Eräs perjantai-ilta minä päätin olla jonkinlainen kissailmestys. Hykertelin kauhunsekaisin tuntein, sillä positiivisten kommenttien määrä ylitti todellisuuden rajat ja joskus pikkutuntien aikaan minä nukahdin hölmösti hymyillen meikit kasvoillani. Rakkaus maailmaa ja sen asukkaita kohtaan osaa tehdä toisinaan kipeää, vaikka tuntuukin välillä siltä, että annan itsestäni turhan usein ihmisiä vihaavan kuvan.

Mistä tullaankin siihen, että oletteko te tunteneet koskaan pakonomaista tarvetta halata? Minuun on viime aikoina iskenyt moinen tarve, joka toisinaan iskee pintaan täysin odottamattomissa tilanteissa. Niissä tilanteissa jokin yksinkertainen asia loksahtaa paikoilleen ja ilo leviää kesäisen tuulen lailla lämpimänä aaltona ympäri kehoa. Se on kaunista ja samalla erittäin, erittäin hämmentävää. Eckhart Tolle puhui kirjassaan Läsnäolon voima kyseisestä ilmiöstä näin:

"Rakkaus ja ilo? Rakkauden ja ilon välähdykset ja syvän rauhan tuokiot ovat mahdollisia silloin, kun ajatusvirta taukoaa vaikka vain muutamaksi hetkeksi. Useimpien ihmisten kohdalla sellaista tapahtuu perin harvoin ja vain sattumalta. Mieli saattaa 'vaieta' huikean kauneuden edessä. Yhtäkkiä on sisäinen hiljaisuus. Ja siitä hiljaisuudesta nousee aavistuksenomainen, mutta syvä ilo, rakkaus, rauha."

Tolle sanoo, että kyseessä on ihmisen syvin olemus, jonka olemassaolon kärsimyskeho, josta kumpuavat negatiiviset ajatukset ja tuntemukset, yrittää salata. Läsnäolon voima on vaikuttava kirja, jonka aion ehdottomasti vielä jonain päivänä lukea loppuun.

Mutta mutta, mistä tulen seuraavaksi kirjoittamaan? Huikeasta seikkailustani 8. päivä tätä kuuta. Kyseinen päivä sisälsi neljän tunnin mittaisen, puuduttavan junamatkan, tuulisen Helsingin ja lievästi sanottuna tajunnanräjäyttävän keikan. 30 Seconds to Mars, you have been warned!