#39 Lopussa rakastan polkupyörää

On projektiviikko, jonka ajan minä kirjoitan ja luen luovasti. Olemme herätelleet aistejamme ja tehneet havaintoja ympäristöstä. Perjantaina lähtiessäni opettaja käski havainnoimaan, joten puolituntinen bussimatka kului siinä, kun pyörin ympäriinsä karkkikaupassa olevan lapsen tavoin.

Voi, miten vanha talo! Mutta mitä tuo auto tekee sen pihassa?
En olekaan ennen huomannutkaan tuota siltaa...
Tuo puu näyttää siltä kuin se olisi kyllästynyt elämäänsä ja tahtoisi kiskoa muut lajitoverinsa mukaan tutkimaan maailmaa!

Niskani arvosti. Ja kotona nukuin kahden tunnin päiväunet, minkä jälkeen tein riisipalloja.

Sitten minä katsoin minulle uuden - mutta nyt jo erittäin rakkaan - yhtyeen livetaltioinnin ja kävin miltei kaikki mahdolliset tunnetilat läpi niiden kahden tunnin aikana. Kyseessä on Nocturnal Bloodlustin Gears of Omega.

Sitten minä olen huomannut, että iloisuus ja onnellisuus ovat tarttuvaa sorttia. Pohdin erään ihanan Saran kanssa, että koulussa pitäisi ottaa oppiaineeksi elämän ihanuus. Kolme viikkoa sitten aloitin myös 100 happy days -haasteen, joka on edennyt mitä mainioiten. Olen oppinut, että iloinen voi olla minimaalisistakin asioista.

 - tuttu, joka käveli kadulla vastaan ja hymyili (Maima, saat nyt kunniamaininnan!)

Lukekaa myös hänen blogiaan, voitte tehdä hypyn bittiavaruuden läpi tästä painamalla. Ja ilostuttavien asioiden lista jatkuu.

 - aurinko, joka paistoi eräs päivä niin kirkkaasti, että jouduin siristelemään silmiäni
 - aikaa kunnon aamupalalle
 - ajatus siitä, että minun koulustani saa maailman parasta vaniljacapuccinoa
 - kissakuvat
 - norsuvauvakuvat
 - tietoisuus siitä, että ilmaisutaito jatkuu ensi viikolla
 - hyvin nukuttu yö
 - artikkeli, josta sain arvosanan 9½ ja vielä opettajan onnittelut kaupan päälle
 - se, että on iloinen siitä, että muille ihmisille tapahtuu ihania asioita

Kliketiklik.

Sitten minä sain hysteerisen fanityttökohtauksen, kun luin J.S. Meresmaan - joka on lempikirjailijoideni kolmen kärjessä - esiintyvän maanantaina Seinäjoen pääkirjastossa. Kyllä, olen todellakin menossa.

Tässä oli tältä erää kaikki, yritän seuraavaksi palata kuvarikkaampien postausten kera. Kevätväsymys todellakin osaa tehdä elämästä yhtä eloonjäämistaistelua ja kynnys asioiden tekemiseen kasvaa kertaheitolla. Mutta onneksi on polkupyörä. Polkupyörä lukeutuu elämäni tärkeiden asioiden listaan. Polkupyörä on ihana.