#40 Minulla on maailman hienoin kalakirjanmerkki

Huomasin tänään, että blogillani on 22 lukijaa. Yhdelläkään blogillani ei ole ollut koskaan yhtä monta seuraajaa, joten olen vähintäänkin hämmentynyt - hyvällä tavalla vain. Mukava huomata, että tällä julkisella selviytymispäiväkirjalla on lukijoita!

Kevätväsymys on jo helpottamaan päin, ja olen kohdannut kaksinaamaisen ystäväni, jota olen salaa kaivannut. Hänen nimensä on Inspiraatio. Juuri hänen ansiostaan minä haluaisin vain olla vapaa velvollisuuksista, vapaa piirtämään, maalaamaan ja kirjoittamaan! Pidän ystävästäni kovin, vaikka toisinaan hän katoaakin sanaa sanomatta ja jättää jälkeensä kärttyisen minäni. Kuitenkin, olemme vuosien mittaan pysyneet väleissä ja tehneet sanattoman sopimuksen, että keväisin hän palaa, kadoten vasten tahtoani muutaman kuukauden kuluttua ennen roudan saapumista.

Kirjoja minä olen taas vihdoin alkanut lukemaan. Luen vuoden ympäri, mutta nyt olen palannut normaaliin ja tuttuun rytmiini - kirja illassa, kirja tunnissa, kirjoja viikonlopun aikana, kirja repussa, kirja yöpöydällä, kirja keittiössä. Keskimmäisessä kuvassa on ystäväni Valheen taiteilema kirjanmerkki, jonka hän teki tilaustyönä - pyysin häneltä kesken koulupäivän kalakirjanmerkkiä. Ja sellaisen sain. Nyt minä olen iloinen.

Mainitsin edellisessä päivityksessä meneväni katsomaan J.S. Meresmaata, Tiina Lehtinevaa ja Jussi Matilaista Seinäjoen kaupunginkirjastolle tilaisuuteen, jonka oli järjestänyt Suomen nuorisokirjailijat ry, ja mielestäni se oli erittäin onnistunut. Arvaukseni osui oikeaan, ja väkeä kerääntyi paikalle kourallisen verran, mutta se ei haitannut ainakaan minua. Tilaisuutta varten varattu tunti lensi kuin siivillä ohitse, ja oli kerrassaan viihdyttävää kuunnella näitä kolmea kirjailijaa, vaikka erityisesti Meresmaata olin menossa katsomaan - kukapa ei menisi, kun kyse on lempikirjailijasta. Sain häneltä jopa nimmarin, joka löysi kotiin päästyäni heti kunniapaikalle seinälle!

Itse tapahtuman sisällöstä sen verran, että kirjailijat kertoivat ensin vähän itsestään, tuotannostaan (antaen pientä lukunäytettä), minkä jälkeen oli vuorossa keskustelua. Kirjailijat kysyivät toisiltaan kysymyksiä, mutta myös yleisö sai esittää niitä, mikäli mieleen juolahti. Esille nousi muun muassa kirjailijan päivärytmi ja taustatyön tekeminen kirjaa varten. Kirjailijat keskustelivat myös fantasian ja realismin häilyvästä rajasta, saamastaan kritiikistä ja kokopäiväisenä kirjailijana toimimisen vapaudesta. Huumori oli koko ajan läsnä, ja keskustelua oli ilo seurata!

Näin aiheesta moottorisahaan. Kesän lähestyessä tuntuu vähän tyhjältä. Ensinnäkään, en ole menossa - näillä näkymin - millekään keikalle. Koulun päättyessä tältä keväältä jäävät myös ihmiset. Toisaalta elämässäni täällä ei ole mitään valitettavaa, mutta kyllä minä kaiholla jään kaipaamaan. Mutta ollakseni positiivinen, minulla on enemmän aikaa lukea kirjoja, kierrellä kirpputoreilla, viettää aikaa heimolaisten kanssa ja kerätä voimia ennen kuin pimeys taas palaa. Ehkä tänä kesänä voisin hankkia kesävaatteita ja kokeilla hiusrintamalla jotain uutta väriä! Voi ei. Nyt iski malttamattomuus.