#74 Läskipäiväkirja

"Minulla on elämässäni hetkiä, joina tiedostan reisieni hyllyvän. Hetkiä, joina haluan pukeutua pelkkiin pitkähihaisiin, koska käsivarteni ovat niin rumat. Hetkiä, joina sormet aivan itsestään pakenevat tunnustelemaan kaksoisleukaa ja nipistelemään pulleita poskia. Hetkiä, joina pelkään hiusteni leikkaamista lyhyemmiksi, koska silloin kasvoni olisivat kaikkien nähtävillä.

Kokovartalokuvia ottaessani asetan jalkani niin, että reisieni väliin jää tyhjää tilaa. Asento sattuu erityisesti polviin, enkä voi seistä niin muutamaa sekuntia kauempaa. Ojennan vartaloni niin pitkälle, että vatsamakkarat silenevät. Valitsen kuvakulman ja valaistuksen siten, että leukalinjani on mahdollisimman näkyvä. Tuon olkapäitä eteenpäin ja rintakehää ylöspäin. Solisluut erottuvat siten paremmin."

Ennen nämä ajatukset olisivat lyöneet minut maahan. Ennen olisin antanut mitä tahansa saadakseni kauniit kauriin jalat. Ylipainoisuuteni on ollut minulle aina vähän ja vähän enemmän vaikea asia, mutta nykyään se ei vaikuta minuun yhtä vahvasti kuin muutama vuosi sitten. Nämä mainitsemani ajatukset ovat vain hetkellisiä, ne hipaisevat mieltäni samalla lailla kuin linnun siipi vedenpintaa ja ovat hetken päästä jo kadonneet. Eilen juoksin kolme ja puoli kilometriä, ja arvatkaa mitä? En ole syönyt lääkkeitä pian kahteen viikkoon. Tämä fakta tekee minut niin onnelliseksi ja ylpeäksi, että voisin purskahtaa itkuun minä hetkenä hyvänsä.