#72 "-- ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."

Tämä teksti on silkkaa tajunnanvirtaa. Punaista lankaa ei ole (tämä sotii kovasti muka-rationaalista ajattelutapaani vastaan).

---

Kello oli 17:41 eräänä päivänä ja aurinko kutitteli silmiä (odotan jo syreenien tuoksua). Asioita, joihin en usko:

- aika

- Jumala

Ensimmäinen kuitenkin tuo omanlaistaan lohtua.

---

Siitä tuli semmonen Hare krishna

ja musta tuli levylaulaja

se oli rakkautta vaarallista

josta pitäs pysyy kaukana

ei siitä seuraa kuin törmäyksiä, väärinkäsityksiä

ollaan mekin yksiä pölkkypäitä

ku kelataan häitä

vaik ollaan kuten yö ja päivä

ja siis suomirap - asia, johon en olisi koskaan kuvitellut rakastuvani

---

Kuuntelin eilen Musen uuden kappaleen ja olin niin, niin väärässä ajateltuani, että ehkä näillä miehillä ei ole minulle enää mitään annettavaa. Olen jälleen yhtä hölmön rakastunut kuin seitsemän vuotta sitten. Ja siinä huumassa menin tilaamaan kesäkuussa julkaistavan albumin. Eikä harmita vieläkään, vaikka sinne menikin hiusten värjäämiseen tarkoitetut rahat. Kampaajaan tarkoitetut rahat taas menivät Enter Shikarin viimeisimpään albumiin. Mutta ei se mitään, koska kampaajan jälkeen itkettää ja hiusten värjääminenkin tuntuu niin turhalta nykyään (ehkä tämä on seurausta siitä, että vähän nuorempana sitä oli aina värjäämässä).

---

Englannintunnilla kuuntelimme Vivaldin La Primaveraa. Opettaja julisti kevään alkaneeksi.

---

Ihmiset ovat niin ihania. Minä taas haluan olla hiljaa ja täyttää energiavarastoni rauhassa. Anteeksi siis, jos olen vähän etäinen. Enkä niin vähääkään.