#71 The Flower Garden

Hei

Perjantaina alkoi pitkään odotettu loma. Kävin ystäväni kanssa koulun jälkeen kaupassa, ja ostimme molemmat itsellemme mutakakut sen kunniaksi, että seuraavana maanantaina kello ei soikaan 5.50 - kuten sillä on valitettavasti yleensä tapana tehdä. Kakku oli kuitenkin liikaa meille molemmille, ja loma sai mitä lennokkaimman lähdön, kun istuskelin kylpyhuoneen lattialla odottamassa kakun ylösnousemusta ja nauramassa itselleni WhatsAppin ryhmäkeskusteluissa. "Auttakaa. Istun tääl pönttö seurana. Oksettaa. Jeesus."

Nyt kun olen kyllästänyt teidät enemmän tai vähemmän toivotulla informaatiolla, on seuraavaksi havainnon paikka - minulle kun ei tunnetusti mikään riitä. Huomasin tänään, että keskuuteemme on ilmaantunut kaksi uutta olentoa. Haluan kiittää teitä ja samalla myös koko veljeskuntaa. 28 on minulle suuri luku, ja kun puhutaan lukijoista, sen arvo vain kasvaa. Kiitos.

Perjantaina, kun tulin koululle jo tuntia aikaisemmin hoitamaan pari asiaa, päätin käydä koulun kirjastossa lainaamassa lukemista lomalle. Yksin tyhjässä tilassa oleminen kaikessa terapeuttisuudessaan tuntui siltä kuin olisi syntynyt uudelleen. Aika kulkee näinä päivinä niin nopeasti, että muutama lisätunti vuorokauteen ei olisi pahitteeksi lainkaan. Elämästä tulee välillä hyvin sirpaleista, kun yrittää vuoroin kuunnella itseään ja käydä koulua. Sitten pitäisi vielä yrittää olla sosiaalinen, ettei sitä tyystin sekoaisi.

Mutta nyt saan horrostaa kokonaisen viikon.

Olin muuten kuumis tuossa viime viikolla, kun menin katsomaan rakkaan ystäväni Valheen tanssahtelemista. Vähän piti itkua pidätellä, kun ymmärsin, että tätä iloa ja riemua on jäljellä aivan liian vähän. Abiystävätkin lastattiin rekkoihin ja vietiin pois. Itku.

Katsoin muuten viiden päivän sisään kaksi kautta American Horror Story'a. Hups.