Mutta, kaunista. Ja hengästyttävää. Minäpä kerron teille lyhyesti, miksi.
- Olen tänä syksynä tutustunut koulussa ihmisiin, joiden seurassa oloni tuntuu kotoisalta. Se on erittäin hassua, mutta olen siitä iloinen. Heidän seurassaan minä nauroin syyslomalla hirsitalossa keskellä pimeyttä. Ja minun on myönnettävä, koskaan aikaisemmin ei eteisen lattialla lojuminen ole tuntunut yhtä luontevalta. Meillä oli maailmasta parhainta kasvispizzaa, improvisaatiota ja tyynysotaa. Seuraavana päivänä kotimatkalla me rähjääntyneet sielut lauloimme PMMP:n kanssa, eikä minua enää hävettänyt oma ääneni
- Olen aloittanut kirjeiden kirjoittamisen ja se tekee minut hyvin iloiseksi, ellei peräti onnelliseksi
- Kirjoitan myös päiväkirjaa nykyään - ja silloin tällöin runoja
- Auringonnousut
- Nyt minun ei tarvitse enää pelätä nukahtamista, sillä ostin led-valot huoneeseeni
- Tilasin Ifolorilta eräs päivä kuvia viime kesältä, enkä malta odottaa niiden saapumista
- Ensi kesästä saattaa tulla elämäni paras, mutta tästä vaikenen toistaiseksi
Voisin jatkaa listaa, mutta lupasin kertoa lyhyesti. En ole koskaan ollut yhtä onnellinen kuin mitä nyt olen. Ottakaa aamu joskus kauan sitten ja jäälatte eiliseltä.
Koska teet uuden postauksen? :)
VastaaPoistaKuulehan, tuntuu nyt todella ikävältä, mutten osaa vastata kysymykseesi. Et tiedäkään, kuinka paljon tekisi mieli taas kirjoitella tänne, mutta totuus on se, että tämä blogi kärsii allekirjoittaneen pään sisällä eksistentiaalisesta kriisistä, jonka lopusta ei ole tietoakaan. Mutta tällaisissa asioissa on hieman huono hoputtaa itseään, ellei halua mennä ajatustensa kanssa vielä enemmän solmuun!
PoistaUskon kuitenkin, että viimeistään tämän kuun lopulla/ensi kuun alussa tulee uusi postaus! Toivottavasti en ole onnistunut kyllästyttämään odotuttamalla ;_;