#22 めりーくりすます！！

Eli näin suomeksi, hyvää - vähän myöhäistä - joulua lukijakunnalleni. Havahduin hetki sitten siihen tosiasiaan, ettei tätä vuotta ole kuin muutama päivä jäljellä. Muiden olentojen tavoin vietän joululomaa ja näiden muutaman hassun päivän aikana unirytmi on sekoitettu niin hyvin, ettei paluuta entiseen ole. Ainakaan kivuttomasti, mutta se ei ole tämän päivän murhe. Jouluruokaa ja suklaata on syöty niin, että olen vain kiitollinen siitä, että joulu on kerran vuodessa.
Lahjojakin sain muutaman, mutta en niistä rupea sen kummempaa laajamittaista esitelmää tekemään. Isän luona odottaa vielä pari pakettia. Ehdottomasti hauskin lahja tähän mennessä on ollut valoherätyskello - keksikää jokin järkevämpi nimike, itseltäni ei onnistunut - joka on jo muutamana päivänä herättänyt minut lintujen liverrykseen ja valoon. Mutta koska minulla ei ole tämän lisäksi sen suurempaa kerrottavaa elämästäni tällä hetkellä, lätkäistään teidän iloksi muutama kuvatus.

Koska ulkona on lähinnä satanut joko vettä tai räntää - tänään hetken jopa lunta! - en ole hirveästi liikkunut mihinkään mitä nyt tänään kävin tuulettamassa aivoja Raikan luona. Muuten olen lukenut ja nukkunut. Hyvä on, vähän olen pelaillut ja kirjoitellut ja tumblrissakin pyörinyt (saa seurata heh_heh, sivupalkista löytyy linkkiä), mutta en muuta. Otan kaiken mahdollisen unen irti tästä lomasta, edessä on kuitenkin vielä pitkä kevät. Onneksi opon kanssa kevennettiin lukujärjestystä, etten ole aivan raunioina. En muista, mainitsinko siitä tämän blogin puolella. Odottelen muuten astetta jännittyneemmissä tunnelmissa viime jakson todistusta, sillä nyt oikeasti olen jopa jaksanut panostaa vaikka filosofian vihko on enemmän luonnosvihko kuin apuväline kokeeseen lukemisessa.

Tällä hetkellä soi SnK:n soundtrack, jälleen kerran. Mietin millainen tyhjä kohta sielussani olisikaan ilman sitä animea. En ole uskaltanut katsoa 14. jaksosta eteenpäin, mutta ehkä minä jossain kohtaa kerään rohkeuteni rippeet. Diabolik Loversinkin katsoin loppuun ja voi sitä headdeskin määrää. Pidän animen visuaalisesta ilmeestä, mutta siinä se. En edes tarkalleen tiedä, miksi lähdin katsomaan sitä. Jos jotain vampyyrianimea katson, niin se on Vampire Knight, koska 14-vuotias Elle. Vaikka olen jo kasvanut yli siitä, niin toisinaan tekee hyvää taantua sohvannurkkaan vollottamaan epätoivoisen rakkauden nimeen.

Kalkkisminä tosiaan. Viime vuonna sitä ryntäsi nuoren olennon riemulla ja voimin penkomaan jokaisen vastaantulevan alelaarin, mutta nyt sitä vain ajattelee, että "noh, joskus sitten". Mieluummin rauhassa ja harkiten kuin nopeasti, hätiköiden ja muiden ohi kiilaten sovituskoppiin.

Yksi rakkaudenkohde minulla on jo, löysin nimittäin eräästä kenkäkaupasta hyvin ihanat läskipohjaiset tennarit. Inkku ei yhtään pitänyt sanasta läskipohjainen, koska eivät kengät voi lihota. Mutta läskipohjaiset ne ovat silti ja minä rakastan niitä. Ja ehkä minä joskus sitten saan ne omakseni.

Alunperin piti laittaa tähän postaukseen tavoitteita ensi vuodelle, mutta olkoon sen vuoro sitten, kun tämä vuosi on takanapäin. Huomenna on taas mahdollinen heimokokous, johon kamerani saattaa myös päästä kurkkaamaan.