Olen taistellut pitkään sitä ajatusta vastaan. En ole tahtonut myöntää sitä, sillä se olisi heikkoutta. Mutta nyt en voi sille enää mitään, en näin pitkän ajan jälkeen. Minulla on ikuinen hiuskriisi.
Hyvä syy tunkea pärstäänsä blogin täytteeksi.
Mallien suhteen olen kokeillut tässä vuosien aikana vähän sitä sun tätä, väreistä puhumattakaan. On ollut mustaa, vaaleaa, punaista, ruskeaa ja viime keväänä yritys värjätä tässä vaiheessa keskuudesta kadonnut takapiiska lilaksi (epäonnistui, sen voin mainita). Minä tahtoisin hiuksilta ennen kaikkea sitä, että niitä olisi helppo käsitellä. Toisaalta kaipaan nykyiseen reuhkaan reilusti lisää pituutta. Ja väri on yksi ikuisista ongelmista. Tällä hetkellä haaveilen tuhkanvaaleista tai hopeanharmaista kutreista.
Kuvat Tumblrista. Ugh.
Porukat eivät ehkä ideasta innostu, mutta tässä on reuhkan kasvaessa hyvin aikaa vakuutella. Ei se ole kuitenkaan pois heiltä, kun olen viime aikoina ryhtynyt käyttämään omia rahojani, joten itse nämä karvat kustantaisin.
Muihin asioihin. Eilen kävin Raikan, Jyrkin ja Neerien kanssa katsomassa Vihan liekit, enkä tiedä, mitä sanoisin. Taaskaan. Monessa kohtaa ärsytti, kun tapahtumat eivät menneet kirjan mukaan, mutta kirja kirjana ja elokuva elokuvana. Iso plussa kuitenkin visuaalisen ilmeen parantamisesta sitten ensimmäisen osan, ulkoisesti katsoin sitä mielelläni, mutta tarinallisesti en, vaikka lisäysten/muutosten joukoissa oli muutama selkeyttävä ja kekseliäs kohtaus, kuten Plutarchin ja presidentti Snow'n keskustelut pelin aikana, joita ei ollut lainkaan kirjassa. Jos täytyisi pisteyttää, antaisin elokuvasta kolme ja puoli pistettä viidestä.
Ennen elokuvaa kokoonnuimme heimon kanssa kirjastossa, josta on tuskin sataakaan metriä elokuvateatterille. Silti juostiin - tai no, minä juoksin ja muut seurasivat perässä - jonottamaan ovelle ja hyvä niin, sillä hetken kuluttua jonoa oli useampi metri. Olin iloinen, ettei tuttuja kasvoja näkynyt juurikaan, olen oppinut kaihtamaan tämän maailmankolkan asukkaita, koska he kaihtavat minuakin. Molemmat osapuolet ovat sinuja asian kanssa.
Elokuvan jälkeen poistuttiin salista ja näin aulassa vaaleahiuksisen tytön. Vaikka vuodet ovatkin kuluneet ja me molemmat muuttuneet, tunnistin hänet siksi samaksi tytöksi, jonka kanssa ala-asteella leikin koulumme lumivuoren kissavaltiattaria. Minttu on hänen nimensä. Toisinaan mietin, kuinka paljon tällaiset, nykyään merkityksettömät asiat vievät aivokapasiteetista tilaa.
Hurr, kaveri jakoi Facebookissa tämän, sullon sen siis postauksen loppuun. Onhan tuo ihan mielenkiintoinen. Watch_Dogs WeAreData.
Pian lähden taas heimolaisten luo.
Täällä toinen tukkakriisistä kärsivä. En saa itte leikattua näitä kivaan malliin ja kampaajat tekee sen päin persettä. Ja vähintään 30cm lisää pituutta kiitooos. ^^
VastaaPoistaKuitenki, sulle sopis tommoi tuhkanvaalea tukka. c:
Joo, mulla kans käy kampaajalla noin, mut siitä huolimatta tulee käytyä :_D Etin tällä hetkellä sellaista luottokampaajaa, joka tietäis millaista hiustyyliä haen, mut ei oo viel kohdalle osunu. Ja mitä oon sun blogia kattellu, niin sulla on tosi upeat hiukset <: Jos itellä vain riittäis jaksaminen, niin kasvattaisin kans yhtä pitkät!
VastaaPoistaJa kiitti hirmuisesti <: Mulla ei oo koskaan ollu tuhkanvaaleaa, joten oishan se ihan kiva edes kerran kokeilla, kun eihän sitä muuten tiedä! Mulla on tähän mennessä ollu sellainen... kellertävän vaalea tukka, kun värjäys ei oikein mennyt putkeen :_D Naureskeltiin kaverin kanssa värjäyksen jälkeen, kun paketin kyljessä oli teksti et "niin luonnollinen, että voit vain onnistua". Sen jälkeen en oo vaaleisiin hiusväreihin kauheesti kajonnu, mut nyt on taas heränny kiinnostus!