Tampere oli hyvä.
Mieleenpainuvin hetki eiliseltä oli se, kun odottaessamme ruokaa huomasin viereisessä pöydässä perheen, jonka arvelin olevan kotoisin Lähi-idästä. Katsoin äitiä, kauniskasvoista naista, joka hymyili pienelle pojalleen, joka mitä ilmeisimmin oli kyllästynyt ruoan odotteluun. Poika sanoi jotain, ja äidin nauru tihkui rakkautta. Rakkautta kulttuuriin katsomatta.
Voi. Oot hurjan söpö ilmestys ja ihania kuvia ja ennen kaikkea AIVAN IHANA TUO LAUKKU! ♥ Rakastuin.
VastaaPoistaKiitos! ♥ En oikein osaa vieläkään olla kameran edessä, mutta pikkuhiljaa! Joo, se on ihana! Radiokirppis ei pettänyt tälläkään kertaa <:
PoistaJa voi että, tuli vaan yhtäkkiä mieleen, että reilu vuosi sitten löysin sun blogin ja muistan, kuinka kysyin teepannusta ja juuri silloin jäi mieleen myös sun appelsiinitee-rakkaus, ja tuli jotenkin ihmeellinen fiilis, kun uskalsin jotakin kommentoida ja niin. Apua, jotenkin ihan hassua. (Oikeesti luulin, että siitä olisi ollut kaksi vuotta mutta siitä olikin (onneksi?(kiva että välillä näinkin päin, että aika on tuntunut menevän nopeasti mutta se on mennytkin hitaammin)) vasta vuosi!
VastaaPoistaNo ootko ees ihanin! Mun on pakko myöntää, että silloin kun rupesin lukemaan sun blogia niin jaoin linkin sinne Twitterissä ja olin silleen "oikeesti kuka kirjoittaa näin söpösti äää!" (Joo äää tuntuu et aika on mennyt ihan hurjan nopeasti!! Hyvä vuosi on ollut :-----))
Poista